Ensimmäiset käsin veistetyt puusta tehdyt jääkiekkomailat veivät suomalaisen jääkiekon ulkojäiltä maailman areenoille. Koivusta ja saarnista syntyi kestävä jääkiekkomaila, josta kehittyi lasikuidun, alumiinin ja hiilikuituisten komposiittien vallankumous. Jääkiekkomaila ei ole vain väline – se on suomalaisen insinööriosaamisen, käsityön ja pelaajavietin tarina.
Jokainen sukupolvi rakensi edellisen varaan: puusta lasikuituun, komposiitista datasynkattuun jääkiekkomailaan. Innovaatioiden ketju teki suomalaisesta jääkiekkomailasta maailmanlaajuisen ilmiön.
Käsin vuollut koivu ja saarni hallitsivat peliä yli puoli vuosisataa. Vaikka jääkiekkomailat olivat raskaita ja jäykkiä, ne kestivät ulkojäiden armoilla rajummankin mittelön ja veivät suomalaisen kiekkounelman maailmalle 1920-luvulta alkaen.
Lasikuidun, alumiinin ja laminoitujen lapojen nousu kevensi jääkiekkomailoja ja loi pohjan käyrille lavoille. Titan ja Koho siirsivät suomalaisen osaamisen NHL:n pukukoppeihin, ja jääkiekkomaila muuttui ensimmäistä kertaa massavalmisteiseksi huipputuotteeksi.
Hiilikuitu, hybridipotkupisteet ja räätälöidyt flexit mullistivat laukaisun. Feather-light -painot, uudet potkugeometriat ja lujitemuovit tekivät jääkiekkomailasta tarkkuusaseen jokaiselle pelaajaprofiilille juniorista ammattilaiseen.
SisuStick, Bauer ja CCM yhdistävät hiilikuitumatriiseja, 3D-mallinnusta ja sensoriteknologiaa. Jääkiekkomaila tunnistaa laukauksesi, reagoi salamannopeasti ja pysyy silti kevyenä – tulevaisuuden jääkiekkomaila on täysin pelaajalähtöinen.
Jääkiekkomailan materiaalit määrittävät painon, kestävyyden, tuntuman ja hinnan. Taulukko tiivistää sukupolvien suurimmat harppaukset ja niiden vaikutukset pelaajan arkeen.
| Aikakausi | Materiaalit | Ominaisuudet |
|---|---|---|
| Ennen 1970-lukua | Puu (koivu, saarni) | Raskas mutta lähes tuhoutumaton, halpa valmistaa ja täydellinen ulkojäille. |
| 1970–1990 | Lasikuitu & alumiini | Keventyivät, joustivat ja kestivät paremmin. Mahdollistivat massatuotannon ja käyrät lavat. |
| 1990 – nykyhetki | Hiilikuitu & komposiitit | Äärimmäisen kevyet, räätälöitävät flexit ja potkupisteet, mutta myös huomattavasti kalliimmat. |
Titan, Koho, Montreal ja Torspo ovat tarinoita kellariverstaista, tehtaitten noususta ja maailmanvalloituksesta – sekä siitä, miten suomalainen käsityö sai NHL:n valokeilan ja loi oman jääkiekkomailakulttuurin.
Diplomi-insinööri Antti-Jussi Tiitola kehitti Titanin Padasjoella keventääkseen ja vahvistaakseen jääkiekkomailoja. Vuoden 1976 punainen komposiittinen jääkiekkomailamalli oli tarkoituksella huomiota herättävä ja rikkoi puumailoihin juurtuneet käsitykset suorituskyvystä.
Neuvostoliiton maajoukkue toimi linkkinä Pohjois-Amerikkaan: ottelumatkoilta lahjoitetut jääkiekkomailat päätyivät Wayne Gretzkyn käsiin, joka käytti Titania 11 NHL-kauden ajan. Yli 15 miljoonaa myytyä jääkiekkomailaa teki Titanista aikakautensa tunnetuimman varusteen.
Tiitola palasi 1990-luvulla kehittämään superkomposiitteja Padasjoen Mailatehtaalla. Titan ei ollut vain jääkiekkomaila – se oli kulttuurinen ilmiö ja todiste sinivalkoisesta insinööritaidosta.
Koho-tuote Oy syntyi Kari Aron ja Yrjö Sartokarin kellaripajassa Helsingissä ja siirtyi pian Forssan kautta Tammelaan. Ensimmäiset jääkiekkomailamallit olivat kokopuisia saarnesta, mutta 1966 alkaen laminoidut lasikuituvahvisteet ja käyrät lavat nostivat Kohoa aivan uudelle tasolle.
Amer-yhtymän ja Karhu-Titan -yhteistyön kautta Koho laajeni globaaliksi toimijaksi. 1970-luvulla yhtiö valmisti 1,5 miljoonaa jääkiekkomailaa vuodessa, ja jopa 60 % NHL-pelaajista luotti Kohon elastisuuteen.
Legendaariset 221 Custom Pro -mallit ja 231-maalivahdinmailat tekivät Kohosta suomalaisen jääkiekkomailateollisuuden lippulaivan. Brändi yhdisti käsityöperinteen teolliseen mittakaavaan.
Montreal-jääkiekkomailat valmistettiin Suomessa ja olivat erityisen suosittuja juniorien sekä harrastajien keskuudessa. Saarni ja koivu taipuivat eri jäykkyyksiin, lapakulmiin ja pituuksiin, mikä teki mallistosta helposti lähestyttävän kaikille pelaajille.
1980–1990-luvuilla Montreal edusti puukäsityön parhaimmistoa ennen komposiittien valtakautta. Vaikka brändi ei saavuttanut Titanin kaltaista kansainvälistä näkyvyyttä, se oli olennainen osa suomalaista jääkiekkomailakulttuuria ja tarjosi laadukkaan vaihtoehdon kotimaisilla kentillä.
Säynätsalon puuseppä Einari Rahusen Toronto-jääkiekkomaila nousi 1950- ja 60-luvuilla Neuvostoliiton huippujen suosikiksi. Kun tehdas ajautui konkurssiin, Torspo syntyi samoille perustuksille vuonna 1971 ja jatkoi jääkiekkomailatuotantoa uudella otteella.
Torspo laajensi repertuaarinsa luistimista suojiin ja hittasi erityisesti junioripelaajien luottobrändiksi. Huipussaan yhtiö valmisti yli 400 000 jääkiekkomailaa vuodessa, ja laukausten kestävyys teki brändistä suositun myös Neuvostoliitossa.
Torspon tarina todistaa periksiantamattoman käsityön ja rohkean tuotekehityksen voiman. Se sementoi suomalaiset jääkiekkomailat osaksi kansainvälistä jääkiekkoperinnettä.
SisuStick, Warrior, CCM ja Bauer edustavat nykyajan jääkiekkomailasuunnittelua – teknologiaa, dataa ja jatkuvaa innovointia, jonka juuret ulottuvat Suomeen ja Pohjois-Amerikkaan.
SisuStick edustaa modernia suomalaista mailainnovaatioita. Brändi syntyi tarpeesta tarjota Pro-tason hiilikuitumaila ilman välikäsiä – suoraan tehtaalta pelaajalle. Mailat valmistetaan käsityönä samalla linjastolla ja samoista materiaaleista kuin NHL- ja AHL-pelaajien kustomoidut mailat.
Teknisiin ominaisuuksiin lukeutuvat 100 % K18-hiilikuitu, PMI-vahvistus lavassa, hybridipotkupiste sekä laaja flex-alue sekä uudet lapamallit. Ergonominen varsimuotoilu ja patentoitu sisäinen kulmavahvistus parantavat kestävyyttä. SisuStick-mallisto on saatavilla pelkistetyllä, mustalla ulkoasulla, joka korostaa mailan tehtäväkeskeistä luonnetta.
SisuStick jääkiekkomailat ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan yhtä laadukkaita, mitä esim. CCM, Bauer ja Warrior -mailat, mutta edullisempia koska mailat toimitetaan suoraan tehtaalta pelaajille ilman välikäsiä.
SisuStick toi ensimmäisenä markkinoille wood model -mallin joka on 100% pro-tason hiilikuitumaila, mutta näyttää perinteiseltä puiselta jääkiekkomailalta.
Warrior Sports perustettiin Yhdysvalloissa 1992 ja laajeni jääkiekkoon New Balance -kaupan myötä. Vuonna 2008 brändi osti suomalaisen Montreal Sports Oy:n jääkiekkomailatehtaan Padasjoella, yhdistäen amerikkalaisen hiilikuituosaamisen suomalaiseen käsityöhön.
Minimus Carbon, RLC (Revolutionary Lightweight Construction) ja Sabre Taper -potkugeometria tekivät Warriorista modernin komposiittisuunnittelun suunnannäyttäjän. Vaikka Padasjoen tehdas sulkeutui 2019, suomalainen osaaminen jäi pysyväksi osaksi Warriorin DNA:ta.
Vuonna 1899 perustettu Canada Cycle & Motor Co. aloitti polkupyörillä ja siirtyi varhain jääkiekkovarusteisiin. Gordie Howe, Bobby Orr ja monet muut legendat pelasivat CCM:n varusteilla jo 1900-luvun puolivälissä.
Ribcor-, Jetspeed- ja Tacks-malliston mailat palvelevat erilaisia pelityylejä: nopeita laukauksia, tasapainoista tuntumaa ja voimakkaita vetoja. CCM on kulkenut jääkiekon kehityksen rinnalla sen alkuajoista lähtien.
Bauer perustettiin Ontariossa 1927 ja mullisti luistimet kiinnittämällä terän suoraan kengän pohjaan. 1990-luvulta alkaen yhtiö siirtyi komposiittisiin jääkiekkomailoihin ja jatkoi innovointia ACL- ja Monocomp-teknologioilla.
Vapor-, Nexus- ja Supreme-sarjat tarjoavat räätälöityä suorituskykyä eri pelaajille. Bauer on ollut modernin mailateknologian etulinjassa lähes vuosisadan ajan.
ALA-, ToPe- ja Montreal-jääkiekkomailat saivat alkunsa pienissä puusepänverstaissa Tampereella ja Pirkkalassa. Säynätsalossa Einari Rahunen muotoili Toronto-jääkiekkomailan – legendan, joka inspiroi Torspoa ja muita kotimaisia valmistajia jatkamaan perinnettä.
Suomalaisessa jääkiekkomailassa yhdistyvät käsityö, insinööritaito ja pelaajien tarpeiden ymmärtäminen. Vaikka moni tehdas on siirtynyt ulkomaille, perintö elää jokaisessa hiilikuituvarressa ja lapamallissa.
Hiilikuitumailojen yleistyminen urheilumaailmassa ei ole ainoastaan muuttanut pelivälineiden teknologiaa – se on synnyttänyt kokonaan uuden ammattikunnan: komposiittimailojen korjaajat. Nämä asiantuntijat pystyvät jatkamaan kalliiden mailojen käyttöikää korjaamalla vaurioituneet osat ja palauttamalla mailat takaisin pelikuntoon.
Hiilikuitu on materiaalina kevyt ja erittäin kestävä, mutta vaurioituessaan sen korjaaminen vaatii erityisosaamista. Mailojen hinnat voivat nousta satoihin euroihin, joten korjauspalveluiden kysyntä on kasvanut nopeasti erityisesti jääkiekon ja salibandyn harrastajien sekä ammattilaisten keskuudessa.
Yksi suunnannäyttäjistä tällä alalla on ollut Teräpiste-ketju, joka on ollut ensimmäisten joukossa kehittämässä menetelmiä komposiitti- ja hiilikuitumailojen korjaukseen. He ovat luoneet suuntaviivoja ja standardeja, joiden avulla korjaukset voidaan tehdä turvallisesti ja tehokkaasti ilman, että mailan suorituskyky kärsii.